maanantai 11. tammikuuta 2016

Kuolleista vain hyvää


Hyvät ystävät, tervetuloa!
Suut suppuun, tänään juhlitaan minua!
Kerätkää kukkalaitteenne kokoon ja
puhukaa vain kauniita sanoja.
De mortuis nil nisi bene.

Nämä ovat minun juhlani, vain minun,
tätä musiikkia ei ole tehty tanssimista varten,
mutta nyt minun askeleeni on kevyt, voi niin kevyt
minä pyörin kuin tuulenvire, pyyhällän halki salin
nousen pöydälle ja potkin kukka-asetelmat hajalle
laulan, nauran keuhkojen täydeltä, teen sen mitä en ole
ikinä ennen kehdannut tehdä, sillä nämä pidot ovat
minun kunniakseni, järjestäkää kemut ja kunnolliset sittenkin!
Ja vihdoin te kuuntelette minua! Maan povesta minä vielä nousen
puhujan paikalle ja kerrankin te kaikki olette hiljaa, täydellisen
hiljaa, minun sanani kaikuvat raskaampina kuin koskaan ennen,
nytkö te sitten kadutte niinkö? Viimeinkö te kadutte?


Lyijykynällä rypistetyllä paperilla, leikkihuoneen lattialla,
mustaan puetut nuket palaavat laatikkoihinsa, ne itkivät tänään
oikein hyvin, ääni ja uhma lokeroidaan takaisin omalle paikalleen
kurkunpäähän kohtalokkaan matkan päähän kielestä, kasvoille sama 
naamio: “ihan hyvää, entäs itsellesi?” yritän suostutella ajatuksiakin
edes hetkeksi lopettamaan samojen ratojen ainaisen kiertämisen, koska
kaikkihan tietävät: de mortuis nil nisi bene.

4 kommenttia:

  1. Hmm, tää on lähellä mun makuani, mutta ei kuitenkaan iske niin paljon, kun toivoisin. Tuo latinankielinen pätkä vieraannuttaa mua tekstistä, en tykkää googlata lukiessani runoja:D "tätä musiikkia ei ole tehty tanssimista varten," on mun lempparisäe! "--ne itkivät tänään/oikein hyvin,--" on ihana kanssa. Oikein hyvä itku on mielenkiintoinen kielikuva. Nuket taas varsin kulunut.

    Tykkään runon yleissävystä. Kertoja on kuolemastaan huolimatta täynnä riemukasta uhmaa. Tämä jättää myös auki, miksi saattoväen pitäisi katua. Hmm, ehkä sen olisi voinut kertoakin. Tällaista.

    Oho, huomasin oman blogini sun suosikeissa:O Kiitoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti paljon! Ehkäpä tosiaan tuon latinankielisen pätkän ois voinut kyllä suomeksikin siihen sisällyttää, otsikkohan on se mitä tuo on suomeksi.

      Se, mistä sain inspiraation tähän runoon, oli kun psykologi sanoi mulle, että usein itsetuhoiset ihmiset ei tajua, että se on sitten kuolema. Että sieltä rajan takaa ei sitten tähyillä takaisin hautajaisväen reaktioita. Itselläni on vähän erilainen suhde kuolemaan, mutta tunnistan myös ajoittain sellaisen uhmakkaan fiiliksen, että mites sitten suu pannaan, jos meikä oiski kuollut? Sittenpähän näkisivät kaikki, miten vaikeeta minulla olikaan ollut!! (kyseinen fiilis on oikeastaan varsin turvallinen mulle, koska silloin tiedän, etten todellisuudessa toteuttaisi mitään, kunhan leikin ajatuksella).

      Näin ollen se, mitä mulla oli kirjoittaessani mielessä oli, että tässä puhuja leikkii/kuvittelee omia hautajaisiaan (siksi otin mukaan nuket, vaikka ovathan ne tosiaan aika kulunut kielikuva). Kuvittelee miten kaikki surevat ja katuvat, etteivät olleet hänelle kiltimpiä ja kuvittelee itsensä riemukkaaksi tarkkailijaksi sen kaiken keskellä. Lopussa hän kerää lelut ja mielikuvan laatikkoonsa, eikä sano kenellekään mitään, mistä nämä voisivat päätellä hänen tarvitsevan huolenpitoa. Yrittää käskeä ajatuksiaankin vaikenemaan, koska kokee sittenkin olevansa jo kuollut, eikä kuolleista saisi puhua kuin hyvää.

      Tällaiset ajatukset mulla siis oli taustalla :D Eihän sitä ole pakko tulkita samalla tavalla kuin minä, tietenkään. Ja kiitos vielä toistamiseen arvokkaasta palautteesta, joka auttaa näkemään, mikä toimi ja mikä ei niinkään!

      Ja ole hyvä vain! Kiitos että kirjoitat hienoja runoja :)

      Poista
  2. Tämä runosi on todella hieno ja ihanan elämänhaluinen sisältäen juuri sitä oikeaa asennetta. :)
    Minusta latinankielinen lause korostaa runoasi juurikin hyvin ja juuri tuo sattumoisin on yksi omista suosikkiajatelmistani latinaksi.
    Hienoa työtä. :)

    VastaaPoista