maanantai 1. helmikuuta 2016

Pipoja


Parin viikon ajan minulla oli kova into neuloa. Sain aikaiseksi kaksi pipoa ja rannekkeet. Viimeksi mainituista en ottanut kuvaa ja jätin ne äidilleni viime vierailulla. Rannekkeista en niin pitänytkään ihan sellaisinaan, mutta pipoista tuli ihan kivat.


Kummassakin pipossa on käytetty Novita Knits -sivuston ohjeita ja 7 Veljestä -lankaa. Ylimmäisen väri on ihan vain punainen, alimmaisessa kanerva.

Punaisen pipon ohje löytyy nimellä Neulottu ribbipipo. Minulta alkoi lanka loppua tätä ennen toteuttamani projektin vuoksi ja siksi pipo jäi mallia lyhyemmäksi. Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan aloittamaan kavennukset, kun pipon korkeus on 28 cm, minä aloitin ne jo, kun korkeus 24 cm. Näinkin tästä tuli ihan hyvä ja pipon neulominen oli ainakin helppoa. 

Ohjeessa käsketään luoda silmukat sukkapuikoille, mutta minusta ainakin joka suuntaan sojottavien puikkojen kanssa on epämiellyttävää neuloa, varsinkin tämän kokoista työtä. Niinpä neuloin pipon pyöröpuikoilla aina kavennuksiin asti. Se helpotti työtä entisestään ja työ sujui joutuisasti. Uppouduin työhön moneksi tunniksi kerrallaan enkä olisi oikein malttanut lopettaakaan.


Kanervanvärisen pipon malli puolestaan on Joustinreunainen peruspipo. Aluksi ohje hämmensi minua sillä, että reuna neulotaan kaksinkertaisella langalla. Olen varsin kokematon neuloja enkä ollut ennen sellaiseen törmännyt. Tähän tarvitaan siis tietenkin kaksi kerää, joista neulotaan yhtä aikaa, jolloin reunasta tulee paksu ja ryhdikäs. Silmukoita luotaessa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ettei niistä tule liian tiukkoja. Tämänkin pipon neulominen oli rentouttavaa, joskin pipon takaosaan tehävät levennykset vaativat osakseen vähän huomiota ja silmukoiden ja kerrosten laskemista. Edellisessä pipossa pystyi enempiä laskeskelematta ja miettimättä neulomaan kavennuksiin asti ja saikin keskittyä täysin esimerkiksi radion, musiikin tai äänikirjan kuunteluun. Tämän toisenkaan neulominen ei kuitenkaan ollut lainkaan vaikeaa.

Sen huomasin, että sileä neule on kovalla pakkasella varsin viileää ja siitä menee tuuli äkkiä läpi. Leudommilla keleillä tämä on kuitenkin oikein hyvä, ja tätä olenkin paljon käyttänyt. Novitan mallikuvassa pipo näyttää pitemmältä kuin minun, joten jos teen samalla ohjeella toisenkin pipon, siihen voisi lisätä vähän pituutta. Minulla olisi vielä keltaista lankaa, josta sellaisen voisi tehdä. Kanervanväriäkin minulla on, ostin sitä kaksi kerää suunnitelmanani tehdä myös huivi. 

Nyt neulomishuuma on kuitenkin jotenkin laantunut, mutta saa nähdä, jos innostuisin taas jostakin projektista. Käsityöt ovat sellainen asia, joka kuuluu harrastuksiini aina joskus. Ei aina, mutta joskus.

4 kommenttia:

  1. Ihanan siistiä neulosjälkeä!!
    Itsellä on ollut kaapin perukoilla valmiina yksi villasukka jo kaksi kuukautta, pitäis saada aikaiseksi tehdä sille parikin.. :-D

    minttusblog.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :D
      Mullekin tuttua, että innostus saattaa lopahtaa kesken kaiken ja sit en koskekaan puikkoihin taas ikuisuuksiin. Mut hätäkös tässä, Suomen kesätkin kun on mitä on, niin voi olla villasukille käyttöä vaikka toinen valmistuis vasta joskus juhannuksena!

      Poista
  2. Ihanan värisiä nuo pipot, etenkin tuo kanerva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Lankaostoksilla oon aina välillä ihan hätää kärsimässä, et mitä sitä nyt ottais, kun hienoja värejä on niin paljon ja rahaa rajallisesti!

      Poista