tiistai 22. maaliskuuta 2016

Kirje

Tämä on novelli, jonka kirjoitin luovan kirjoittamisen ryhmässä. Tehtävänä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kirjoittaa kirje.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Hei sinne kotiväelle!

Täällä minä olen nyt ollut kaksi viikkoa, ja on tämä kyllä erikoinen kaupunki. Minulla on kaikki hyvin, rahaa on riittänyt ja terveenä olen pysynyt. Ei siis syytä minkäänlaiseen huoleen. Te kun aina huolehditte turhia niin kovasti.

Täällä enkelit kulkevat joukossamme partioiden katuja joka arkipäivä kello 12 - 18.00. Pyhinä niillä on tietenkin omat juhlamenonsa, mutta tämänhän te jo tiesittekin. En voi kieltää, etteivätkö enkelit olisi aluksi pelottaneet minua, tällaisessa suurkaupungissa niihin on vain totuttava. Kerrostalon korkuiset olennot, kuusi siipeä, joista osalla ne verhoavat itsensä kuolevaisten katseilta. Sata päin tuijottavia silmiä ympäri kehoa ja siipiä. Ne näkevät kaiken. Jotta meidän ei tarvitse. Ne ovat kuin raivoisia ylimaallisen voiman soihtuja, jotka palavat kilpaa auringon kanssa valaisten meidät. Toisinaan höyheneisen siiven takaa näkyy vilaus eläimen päästä, mutta minkä? Se vaihtelee aina.

Niiden katseiden edessä nämä betonista valetut talot ovat silkkaa lasia, me itse lasista puhallettuja ihmisiä. Ne näkevät, ne kuulevat, ne vartioivat. Ja niin on hyvä. Ylistettyjä olkoot enkelit, he jotka meidät ja elomme turvaavat.

Lähettäisin tietysti valokuvan, mutta enkelit polttavat filmin rikki. Yksi kamera minulta suli kerran käsiin. Jotkut sanovat, että enkelin kuvan maalaaminen aiheuttaa maalarin kuoleman, mutta se taitaa olla pelkkä urbaani legenda. Lääkärit ovat vahvistaneet, että enkelin maalaaminen aiheuttaa korkeintaan ihottumaa ja joillakin matalaa kuumetta pariksi päiväksi. 

Miten teillä siellä menee? Eihän Mussu ole syönyt minun saniaisiani? Ne kun ovat niin kovin herkkiä huonekasveja, kantavat helposti kaunaa viikkotolkulla ja vain tiuskivat ja murjottavat. Eivätkä ne Mussullekaan hyvää tee. Sen maha menee sekaisin ja turkki menettää kiiltonsa.

Onko äiti voinut hyvin? Kuulin, että sielläpäin on taas liikkeellä jokin virus, joka voi kuulemma olla vaarallinen erityisesti eläkeiän ohittaneille. Rokotus lienee tarpeellista ottaa, jos ei vielä ole.

Minä muuten leivoin ensimmäistä kertaa täällä pullaa sillä isoäidin reseptillä. Hyviä tuli, kaikki tykkäsivät. Raesokeri tosin piti jättää niiden päältä pois, koska sitä ei myydä täällä. Itse asiassa raesokeri on täällä kokonaan kielletty, sillä Kärmä ei pidä siitä. Kärmän sana on tietenkin kirjaimellisesti laki täällä. Olen minä silti ihan hyvin pärjännyt. Jotkut kuulemma salakuljettavat raesokeria maahan, mutta minusta sellainen on vain typerää.

Olipa miten oli, minun täytyy nyt mennä. Enkeli koputtaa sormenkynnellään ikkunalasiin, pitää käydä kysymässä sen asiaa ennen kuin se sulattaa ruudun tulisella miekallaan. Sehän on enkelten vakiovaruste vaskisen torven ohella.

Rakkain terveisin, Sinisirkku!

Ps. Korppisoopeli lähettää myös terveisiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti