lauantai 12. maaliskuuta 2016

LÄÄKKEET!


Mielestäni on tärkeää puhua mielenterveyden ongelmista ja niiden hoitamisesta. Usein näihin asioihin tuntuu liittyvän paljon epävarmuutta ja epätietoisuutta, eikä mielenterveysongelmista ole melkein lupakaan puhua ääneen. Voi olla vaikeaa hakea apua, kun ei tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Lääkkeisiin ja ihan psykologilla/psykiatrilla/muulla ammattiauttajalla käymiseenkin liittyy tietty stigma. Tässä asiassa voin tietenkin puhua vain omasta näkökulmastani; yksittäisenä tapauksena ja täysi-ikäisenä yliopisto-opiskelijana, joka kuuluu YTHS:n hoidon piiriin. Tässä postauksessa ajattelin keskittyä erityisesti lääkkeisiin.

Yllä ovat joka-aamuiset ystäväni. Voxra (masennukseen), Sertraliini (ahdistukseen) ja Thyroxin (kilpirauhasen vajaatoimintaan). Näiden lisäksi minulle annettiin myös Mirtazapinia auttamaan unen saannissa, sitä voi ottaa tarpeen mukaan.

Minulla on läheinen nettikaveri, joka on kertonut myös kärsivänsä mielenterveysongelmista, menneisyydessä vielä enemmän. Hän on sanonut mielialalääkkeiden pelastaneen henkensä, mikä osaltaan rohkaisi minuakin luottamaan lääkehoitoon. Usein ihmiset tuntuvat pelkäävän, että lääkkeet muuttavat koko ihmisen persoonallisuuden tai tekevät joksikin zombiksi, mutta ainakaan itselleni en koe näin tapahtuneen. Tietysti varovainen suhtautuminen voi olla aiheellista, eikä kaikille sopivan lääkityksen löytäminenkään ole ihan yksinkertaista, mutta minä olen nyt omassa elämässäni päättänyt luottaa lääkärien ja muiden asiantuntemukseen.

Ihan aluksi minulle kirjoitettiin vain Voxraa ja Mirtazapinia, jälkimmäisen vaikutus oli heti huomattavissa; oli melkein käsittämätön tunne, kun illalla heti painaessani pään tyynyyn aloin tuntea ajatusten hidastuvan ja antavan minun vajota uneen. Ilman lääkettä minulta kestää nukahtaa aina vähintään tunti, joskus useampikin. En vain saa ajatuksiani hiljenemään iltaisin, en vaikka olisin kuinka väsynyt. Voxran kanssa tuntui ensin, ettei erityisempää vaikutusta ollut. Pari viikkoa näiden lääkitysten aloittamisesta sain Thyroxin-reseptin (kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa väsymystä ja muita helposti masennusoireiksi tulkittavia asioita, ja lievä tällainen minulla todettiinkin). Melko pian tämän jälkeen tunsin oloni jokseenkin kohenevan. Olin tuolloin myös jo sairaslomalla, joten kouluakaan ei tarvinnut stressata. Erityisiä sivuvaikutuksia en lääkkeistä saanut, ehkä ensimmäisen viikon tai parin ajan Voxran aloittamisesta olin tavallista väsyneempi ja surullisempi, mutta on aina vähän hankala sanoa, mikä vaikutus nyt johtuu lääkkeestä ja mikä muista asioista.

Tässä myöhemmin sain lisäksi Sertraliinin, jonka pitäisi tehota erityisesti ahdistukseen, mutta vaikuttaa hitaammin. Sertraliini aiheutti minulle aluksi selvästi väsymystä ja ehkä vähän sellaista zombimaisuuttakin sitten. Toisaalta olotila oli sinäkin aikana aikaisempaa parempi, koska ei minulla ollut energiaa myöskään stressata ja ahdistua joka asiasta. Tämä ei tietenkään ole se tapa, jolla lääkkeen on hoidollisesti tarkoitus toimia, ja epätavallinen väsymys menikin kyllä viikon sisään ohi.

Voxra-annokseni tuplattiin ja pian aloin tuntea itseni energisemmäksi, toimeliaammaksi ja motivoituneemmaksi tehdä asioita. Luulen myös, että Sertraliini on ruvennut tehoamaan, kuten sen kuuluu, sillä en ole viime aikoina enää ylianalysoinut jokaista sosiaalista kohtaamista, tai muutenkaan jännittänyt yhtä lailla ihmisille puhumista. Olen ollut jo huomattavasti rennompi, eikä esimerkiksi hölmösti takelleltu repliikki asiakaspalvelijalle ole enää tuntunut maailmanlopulta. Kulttuuripajalla käydessä olen uskaltanut jopa jutella enemmän kuin pakko sanelee, en ole tuntenut itseäni enää samalla lailla muita huonommaksi ja säälittäväksi, idiootiksi joka ainoana ei tajua näitä yksinkertaisia elämisen sääntöjä. Elämä on siis tässä suhteessa parantunut.

Eivät pillerit mitään ihmeitä tee, ja minulla on edelleen itseinhon tai saamattoman väsymyksen täyteisiä päiviä, mutta jotakin muutosta ainakin on tapahtunut. Voin paljon paremmin, kuin vielä muutama kuukausi sitten. Lääkehoidon lisäksi olen tietysti myös käynyt melko säännöllisesti juttelemassa psykologille ja silloin tällöin lääkejuttuja on päivitelty psykiatrin kanssa. Monet seikat siis vaikuttavat, mutta kyllä itse olen ainakin tyytyväinen siihen, että pillereitä olen syönyt. Varmaan olen ollut sopivien lääkkeiden löytymisen suhteen onnekas, mutta omalla kohdallani vaikutukset ovat tosiaan olleet myönteisiä ja rohkaisevia. Henkiset kiputilat ovat lieventyneet ja harventuneet, joskin minun on edelleen vaikea nähdä varsinaista pointtia elämisessä, mutta ei minulla nyt ole mitään erityistä hinkua sitä lopettaakaan.

Haluan myös vinkata, että mikäli käytätte pillereitä, jotka pitää halkaista, on yllä näkyvä härveli erittäin kätevä. Ellei teillä jo sellaista ole, sen saa apteekista reilulla kympillä. Tämä on siis pillerinhalkaisija. Käyttämäni Mirtazapin-tabletit ovat jo valmiiksi kovin pieniä, ja ne pitää leikellä neljään osaan, jolloin halkaisijahärveli oli kyllä oikein hyvä ostos. Veitsellä leikatessa palasista tuli aina vähän toispuolisia ja pilleristä irtosi paljon purua. Pillerinhalkaisijan ohut ja terävä terä tekee paljon siistimpää jälkeä.

Tässä tuli ehkä pitkät pätkät turhaa höpötystä, mutta jospa tämä jollekin antaisi jotain kaivattua tietoa. Itseäni tosiaan kaverini kertomat kokemukset rohkaisivat, joten jospa tämäkin rohkaisisi jotakuta. Ainakin mielenterveyteen liittyvien asioiden käsittelemisen voisi osaltaan toivoa normalisoivan näistä jutuista puhumista.

Ja jos joku kaipaa vastauksia mielialalääkkeisiin, psykologilla käyntiin tai muuhun sen tapaiseen liittyen, minulta saa aina tulla kysymään. En lupaa, että osaan vastata viisaasti joka asiaan, mutta olen mielelläni tukena sitä kaipaaville, jos vain pystyn. Tyhmiä kysymyksiä ei ole. Kaikki eivät voi tietää kaikkea, eikä kaikki ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Minun taholtani ei siis tarvitse pelätä tuomitsemista, jos tiedot jostakin ovat puutteelliset. Tällainen public service announcement tähän loppuun.

8 kommenttia:

  1. Ite oon syöny kohta vuoden Thyroxinia! Oon vaan lukenut liikaa skeptisiä mielipiteitä miten sitä määrätään nykyään liian helposti ja olen alkanut epäillä omaakin vajaatoimintaa. Vaikka oireet oikeasti helpotti kun ryhdyin lääkettä syömään. Tiedä sitten. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, ite en oo ees tullut ajatelleeksi suhtautua thyroxiniin skeptisesti! Mulle se nyt muutenkin oli entuudestaan tuttu, kun äiti on käyttänyt sitä niin kauan kuin muistan. Netistä kyllä varmaan löytääkin vaikka ja millaisia mielipiteitä, faktoja ja "faktoja" D: Mut ainakin oman olosi koheneminen selkeesti puhuis sen puolesta, et sulle toi lääkitys on ollut aiheellinen! Vaikka sitä muuten määrättäisiinkin liian helposti, mistä en taas ite tiedä mitään. Musta ainakin vaikuttaa selvästi siltä, et kun sun oireet kert on vähentyneet, niin lääkitys on tullut oikeaan tarpeeseen. Oman sairauden/yms. epäileminen on tosi kurjaa, kun jo niiden oireidenkin kanssa pärjääminen ois ihan tarpeeksi raskasta :(

      Tsemppiä sulle! <3

      Poista
    2. Joo niinpä! Kyllähän se verikokeissa luulisi näkyvän jos menisi jo liikatoiminnan puolelle. Kamalasti tsemppejä itelles!♥

      Poista
  2. Itse söin muutama vuosi sitten jonkun aikaa masennuslääkettä ja en edes oikeastaan harkinnut, että en olisi ruvennut sitä syömään. Jotenkin tuntui, ettei oma olo voisi parantua ilman sitä. Ja kyllähän se olo onneksi parani, mutta varmasti myös puhuminen auttoi siinä tilanteessa.

    Todella kiinnostavan oloinen tämä blogisi, taidan alkaa seuraamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli oikeestaan samanlaiset fiilikset siinä vaiheessa, kun uskaltauduin hakemaan apua. Lääkkeissä on kuitenkin jotain konkreettista niin ehkä niiden tehoon on mun ainakin siten helpompi luotta tai jotain. Mulla vanhemmat vaan on just suhtautunut kovin kielteisesti psyykelääkkeisiin, ne kai kuvittelee just, että ne muuttaa ihmisen persoonaa jne. :S
      Hienoa, että sulla olo koheni!

      Kiitti, kiva kuulla! :D

      Poista
  3. Hei!

    Perustin keskustelufoorumin mielenterveysongelmista kärsiville. Aiheina mm. masennus, ahdistus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita.

    Tervetuloa mukaan keskustelemaan jos kiinnostaa!

    http://www.hullujenhuone.com

    VastaaPoista