perjantai 18. maaliskuuta 2016

Myytti


Jumalatar istui joenpenkalla
ja ahmi lumpeenkukkia
toinen toisensa jälkeen työnsi
kypsiä, pulleita kukintoja ahnaaseen kitaansa
kaksin käsin,
paisui kuin sammakon rintapussi
levisi valtavaksi kuin vuori ja hänen vihansa
on hukuttava maan.

Minusta sinä olet tullut, ihmisparka.
Minuun sinun on jälleen tuleman.

Alku ja loppu samassa paketissa
Miten kaunista!
          kuuluuko keskikohta ja
          draamankaari hintaan?
jos oikein tingit
annan kaupan päälle. 

Jumalatar istui joenpenkalla ja söi
ehtymättömään nälkäänsä ylikypsiä, mätäneviä
söi, söi, söi ja röyhtäisi päälle, pyyhki suun hihaan,
astui taaksepäin, ja katso!
Niin oli universumin hämähäkinseittiin nakerrettu
käärmeenmentävä reikä:
musta aukko oli syntynyt.
Ja hän näki että niin oli hyvä.

Älä sinä tyttörukka leiki asioilla,
joista et mitään tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti