sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Viikon biisi: Drown



I wanna be a lot of things, so much pent up inside of me
I wanna be stronger, too long I've sat here undecidedly
Planning strategy, half of me knows it's all just a fallacy
Failing miserably, drastically and then I crash dramatically
Into a wall I've hit a hundred times before
And yet I still ignore the dark red blood stains on the floor
And I'm back in front of you, Lord, with the blood on the floor
Is the blood mine or yours? Don't wanna do this anymore
Näin unta, jossa yritin paeta jotakin vastuuta piiloutumalla ojaan, sen jääkylmän veden sekaan. Vedessä uiskenteli jääpalojakin, tiesin olevani vaarassa paleltua, mutta ei se haitannut. Ehkä ainakin jossakin kohtaa toivoin, että jäinen vesi olisi hukuttanut minut, vaikka pidinkin kasvojani juuri ja juuri pinnalla voidakseni hengittää. Tuo pieni hengitysvara minut sitten paljastikin, äitini ja siskoni huomasivat minut kulkiessaan ohi.

Toisessa kohdassa unta löysin kotoamme pyssyn, joka muka kuului isälleni, vaikka tosielämässä isä ei ole omistanut pyssyn pyssyä. Se oli käsiase, vähän vanhanaikaisen oloinen, painava. Totesin, ampumisen täytyi olla tehokkain tapa päättää päivänsä, tähtäilin sillä itseäni, mietin pitäisikö se tunkea suuhun kuten telkkarisarjoissa. Siinä kohtaa lävitseni sävähti yllättävä pelko, en minä ihan vielä sittenkään... en minä vielä malta. Ehkä en ihan vielä, sillä onhan minulla ollut ihan kivaa. 

Kesäkin on tulossa. Kaupunkien kesätyöhaku ehti päättyä, ennen kuin sain itseni tutkailemaan mahdollisia paikkoja. Opinnot eivät ole edenneet tänä keväänä hiukkaakaan. Rahaa ei ole oikein lainkaan. Ja lääkkeet maksavat ihan liikaa. Kuinka ironista, että eräs merkittävä syy siihen, että lääkkeitä ensinnäkään tarvitsen, on jatkuva takaraivossa nakova ja voimia syövä rahahuoli. Jatkuvasti saa olla laskeskelemassa, että riittääköhän tilillä numeroita, jotta voin olla olemassa vielä ensi kuussakin. Don't wanna do this anymore. Tilin saldoa tarkastellessa mielessä vilahtaa äänetön, yleisesti mille tahansa suunnattu rukous: antakaa joku mulle rahaa! 

Miten väsyttävää.

Minulla oli mielessä biisi-postaus, jossa olisi ollut jotain järkevämmänkin oloista, mutta heräsin tänään niin väsyneenä, että tämä biisi sopi paljon paremmin. Minusta on akku rikki, ei suostu lataantumaan kuin äärimmäisen oikukkaasti silloin tällöin, eikä varaosa-akkua tahdo löytyä mistään. Tässäpä tämän päivän, ehkä viikonkin fiilis.

Can you wash me? Can you drown me?


Please?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti