perjantai 13. toukokuuta 2016

Villasukkaonnistumisia


Ennen suurin osa päivästäni kului tietokoneella, ei edes minkään rakentavan parissa vaan ihan vain nettiä selaillen. Niinkin iso osa, etten ole kehdannut kyselyissäkään myöntää oikeaa tuntimäärää, olipa lomake miten anonyymisti lähetettävä tahansa. Pitkään ainoat ystäväni ovat olleet nettikavereita, jotka asuvat niin kaukana, että yhteydessä voi olla vain elektronisten apuvälineiden kautta. Silti olen näiltäkin ystävyyksiltä saanut paljon ja nettiystävyyttä ei mielestäni pitäisi mitenkään vähätellä. Tämän sanon siis osoittaakseni, ettei koneella roikkuminen ole ollut kokonaan negatiivinenkaan asia.

Viime aikoina olen huomannut kuluttavani paljon enemmän aikaa ihan muuten  kuin netissä. Toisinaan on kulunut kolmekin päivää, kun en ole edes avannut konetta. Olen huomannut, että yhtäkkiä minulla onkin paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä, jolla täyttää päiväni. Netissä lorvailu tai sarjojen tuijottaminen on ihan kivaa välillä, mutta kivaa on myös puuhailla luovia asioita ja vaikka konkreettisesti tehdä omin käsin konkreettisia asioita.

Viimeisimpänä saavutuksenani on hauska villasukkapari, jonka ohjeen löysin Kulttuuripajan lankakerhossa erään kävijän tuomasta kirjasta. Ensimmäistä sukkaa tein pajalla aina keskiviikkoisin sen pari tuntia kerrallaan, eli useamman viikon. Toisen aloitin eilen ja tein tänään loppuun.

Ohje löytyy Taija Kuulan toimittamasta kirjasta Rakas villasukka (s. 52). Kirja näytti olevan täynnä muitakin ihania sukkaohjeita, joten kannattaa ehdottomasti tutustua, jos sukkien neulominen kiinnostaa. Tekemäni nauhasukat oli luokiteltu kategoriaan "helppo", ja ihan mukava projekti se olikin. Näihin ei edes tehdä erikseen kantapäätä.

Rakas villasukka -kirjaa löytyy kirjastoista, ainakin Pirkanmaan kirjastoista, joissa sen hyllypaikka näkyy olevan 65.43 RAK. Teos on saatavilla myös mm. Adlibriksestä, josta voitte myös halutessanne käydä vilkaisemassa kirjan kannen.

Koen tällaisen pienen puuhastelun selvästi edesauttaneen hyvinvointiani. Olen konkreettisesti nähnyt pystyväni tekemään hienoja asioita, olen voinut tuntea osaavani monenmoista, ja jos on tuntunut, että vain hukkaan aikaani, minulla oikeasti on näyttää itselleni asioita, jotka juuri minä olen tehnyt. Ja mikä hienointa, ne ovat asioita joita muutkin ovat kehuneet! Se Kulttuuripajan kävijöissä onkin niin ihanaa, että siellä myös kehutaan toistemme töitä tai vähintäänkin tekemälleen asialle saa muilta reaktion, ne ovat olemassa muillekin. 

Kuten olen tainnut mainitakin, olen ollut melko paljonkin mukana kasaamassa Kulttuuripajan ikkunagalleriaa (Itsenäisyydenkatu 23, Tampere, Työhuone Kulma, avoinna 30.5. asti, käykää katsomassa ja kertokaa ihmeessä mielipiteitänne!), mikä antoi minulle merkittävästi pystyvyyden kokemuksia. Minulta on usein jäänyt tarttumatta toimeen, koska en vain usko, että se onnistuisi minulta. Näyttelyn tekeminen onnistui - meiltä kaikilta - ja taideteokseni onnistuivat, niitä kehuttiin. Minun tekemäni jutut ovat hyviä. Se laajenee kohti merkitystä, että minä olen hyvä. Jos haluan, minä voin olla sellainen ihminen, joka tekee hienoa taidetta ja auttaa kokoamaan näyttelyjä. Voin olla sellainen ihminen, joka neuloo hassunkurisia villasukkia. Voin olla sellainen ihminen, joka tekee asioita, nyt, heti, ei vasta sitten kun.

Minulla on mennyt pääpiirteittäin hyvin. Ja silti huomaan yllättävän usein pohtivani isältä saadun mattopuukon terävyyttä, ja minkälainen voima riittäisi avaamaan ihon läpi sinisenä kuultavan verisuonen ja mitä sitten tapahtuisi. Aika ajoin huomaan toteavani, että vaikka minulla onkin kivaa ollut, olen silti kauhean väsynyt. Miksi pitäisi nähdä näin paljon vaivaa, kun voisi vain... Miten helppoa olisikaan, jos vain... Enää en tosin touhota niin tukka putkella, että liika tekeminen olisi syy väsymykseeni. Väsymys ei ole myöskään samalla tavalla fyysistä kuin vaikka viime talvena. Hirveän kummallista, mutta koen parantuneeni jo huomattavasti, voivani yleisesti ihan hyvin ja silti tuntuu, että käytän melkein enemmänkin ajatuksiani kuolemaan, kuin ennen... Ne tuntuvat omasta mielestäni täysin järkeen pohjautuvilta, loogisilta päättelyketjuilta ja joskus siinä on mukana uteliaisuutta. Mutta ei kai se voi tervettä olla, ei kai se voi olla järkevää ajattelua? En tiedä, mutta kenenkään ei tarvitse huolestua, kyllä minä täällä vielä meinaan roikkua. Nyt on jotain odotettavaakin, kun TWENTY ONE PILOTS TULEE SUOMEEN KEIKALLE LOKAKUUSSA JA ARVATKAAS KENELLÄ ON LIPPU SINNE!!!!! Keikka on tiistaipäivänä MUTTA WHO CARES, KOULUSTA VOI LINTSATA, JA RAHAKIN ON VAIN RAHAA, MINÄHÄN REISSAAN TUONA PÄIVÄNÄ HELSINKIIN VAIKKA MIKÄ OLISI!! Lisää kiertueesta ja lipuista osoitteessa X

Näin tällä kertaa. Toivottavasti teillä kaikilla on jotakin kivaa odotettavaa, vaikka jotain pintäkin, ja paljon ihania villasukkia!

2 kommenttia:

  1. Todella ihanat sukat♥ Ja hienoa että voit paremmin :) Ihana että olet löytänyt innostuksen tehdä muutakin kuin olla koneella. Uusista harrastuksista innostuminen tai vanhoista uudelleen intoutuminen on todella ihanaa! Itsekin innostuin pari kuukautta sitten neulomisesta uudelleen ja nyt on Pihjlaja-karkkien kettukuvioiset sukat työn alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos♥ Niin on! Pitkään mullaki oli niin, et tuntui etten osaa innostua enää mistään ja tuntui jo siltä että oon menettänyt kokonaan kyvynkin innostua. Joten kyllä innostuminen tosiaan tuntuu ihanalta! :D Voi miten herkulliselta kuulostaa sun sukkaprojekti! Työn iloa! ♥

      Poista