lauantai 18. kesäkuuta 2016

Kesälomaa


Olen parhaillaan taas jossakin vähän väsähtäneessä velvollisuuksien välttelyn mielentilassa. Tai mitä velvollisuuksia sitä tässä edes olisi, kun on kesä ja sairaslomaakin on jatkettu. Olen tullut Tampereelta tänne kotikotiin, vanhempien luo. Tietokoneen olen avannut vain muutaman kerran täällä ollessani; osittain siksi, ettei kirjoituspöydälläni ole sille enää tilaa kaiken rojun keskellä jolloin koneen käyttäminen on jo sikäli hankalaa. Nytkin kirjoitan tätä sängyllä istuen, läppäri sylissä. Toisekseen on tuntunut löytyvän sitä sun tätä muutakin tekemistä.

On tullut ulkoiltua kissojen kanssa etenkin lämpiminä päivinä, jolloin tietokoneella istuminen tuntuisikin melkein rikokselta. Ulos mennessäni otan useimmiten aina kameran mukaan, sillä pihapiiri on niin täynnä kauniita kuvauksellisia asioita ja kissoja on kiva myös kuvata. Ihanat pikku höpönassut. Toisinaan ne tuppaavat ihmettelemään, miksi ihmeessä heiluttelen jotain härveliä niiden nenän edessä, joskus ne vilistävät puuhissaan liian nopeasti kuvan ottamiseen ja välillä muistikortille tallentuu hienoja otoksia.

Paljon löytyy muutakin kaunista kuvattavaksi. Olen alkanut kiinnittää kauniisiin asioihin enemmän huomiota ja arvostaa niitä enemmän, kun olen ruvennut enemmänkin räpsimään kuvia. Että itse en ainakaan allekirjoita yhtään sitä väittämää, että nuoriso ei osaa elää hetkessä ja arvostaa sitä, koska kaikkea on katsottava linssin läpi. En tiedä arvostaako nuoriso pieniä hetkiä enemmän vai vähemmän kuin ennen, mutta minut valokuvien ottaminen on saanut näkemään ympäristössäni kauneutta paljon enemmän kuin aikaisemmin. Ei tekniikka aina ole kaiken pahan alku ja juuri.

Tämä on mukava paikka viettää kesää. Silti olen huomannut ikävöiväni Tampereellekin. Ikävöiväni enemmän kuin aikaisempina kesinä. Kaipaan Kulttuuripajaa ja sen ihania ihmisiä. Pajalla on Facebookissa suljettu ryhmä, johon en ole itse toistaiseksi pyytänyt pääsyä, koska Facebook ahdistaa minua eräistä syistä ja tavallisesti välttelen sinne kirjautumista. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että olisi mukava pitää yhteyttä muihin vaikka edes sen välityksellä. 

Tuntuu ihan oudolta, kun viikkoa eivät rytmitä ihanat kulttuuriryhmät. Kesän alkupäivinä mieleeni nousi useinkin ajatus, että tästä tai tästä pitäisikin sanoa sille tai sille kulttuuripajalaiselle, mutta hetkessä pettymys on laskeutunut ylleni tajuttuani, että näen heitä seuraavan kerran elokuussa. 

Mutta elokuuta odotellessa on kesä maalla. Eläimet seurana ja luonto kaikkialla ympärillä. Kauneutta ja raikasta ilmaa.