sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hyvää joulua


Hyvää joulua teille kaikille! Varsinainen jouluhössötys on ainakin meillä perinteiseen tapaan ohi ja näin joulupäivänä tutkitaan saatuja lahjoja ja syödään ihan liikaa suklaata. Jotain lautapelejä saatetaan koko perheen kesken kokeilla. Joulupäivänä ei ole enää perinteiden vaatimia kaavoja, ei tarvitse lähteä mummilaan, miettiä missä vaiheessa jouluruoka syödään ja lahjat avataan. Juhlan vaatimat ohjemanumerot on suoritettu ja jäljellä on rauha ja jouluvalojen pehmeä hohde. Tuntuiko joulu teistä tänä vuonna joululta?

Varttuessaan monelle tuntuu käyvän niin, että joulu lakkaa tuntumasta joululta. Mikä on se ydin ja taika, joka lapsuuden jouluissa aina oli? Joulu oli vuoden kohokohta, sen odotus tuntui kestävän ikuisuuksia. Lahjakasaa kuusen alla katsoessa ei käynyt mielessäkään miettiä, paljonko siihen kaikkeen on kulutettu rahaa, eikä itsellä tietenkään ollut lainkaan paineita hankkia lahjoja muille, koska joulupukkihan sen hoiti! Talon nurkissa kulki tonttuja. Niille jätettiin joskus pipareita. Nyt seinien välissä rapisee vain hiirten pikkuiset jalat.

Olen itse löytänyt joulutunnelmaa näin myöhemmin lahjojen antamisesta. Minusta on mukava ideoida lahjoja, jotka ilahduttaisivat saajaansa mahdollisimman paljon. Lyhytterapian psykologini antoi minulle kerran tehtäväksi kirjoittaa ylös positiivisia ajatuksia itsestäni, ja hyvien lahjojen antaminen on yksi, jonka listaan kirjoitin. Tänä vuonna lahjatkin jäivät vähän viimehetkeen, kun en oikein jaksanut etsiä ja keksiä enkä ihan sataprosenttisesti tuntunut saavan kiinni ajankulustakaan. Joulu tuli melkein yllättäen. Lopulta kaikille perheenjäsenille kuitenkin löytyi paketit, jotka tuntuivat ilahduttavan. Isä sai Kanteletar-kirjan, koska pitää kalevalaisesta runoudesta ja suomalaisesta kulttuuriperinteestä. Äidille löytyi kirpputorilta kaunis kaulakoru, jolle askartelin nätin rasian, ja lisäksi neuloin hänelle sormikkaat. Sormikkaissa on pitkät varret, mitä äiti arvosti kovasti. Sormikkaiden ohje löytyy Novitan sivuilta. Sisko sai pleikkaripelin, jota oli toivonut. Mummille askartelin kirjarasian.

Sain itsekin lahjoja, joita olin toivonut, ja rahaa, mikä opiskelijalle on aina tarpeen. Siskoltani toivoin Jääkaappirunous-magnettisettiä ja sainkin. Irrottelin magneettisanat toisistaan ja kiinnitin pakastimen kylkeen. Pienenä minä ja siskoni leikimme samaisen pakastimen kyljessä värikkäillä, monen muotoisilla magneeteilla. Nyt on taas magneetteja, joilla leikkiä, vaikka niissä onkin vähemmän värejä kuin silloin ennen.

Sellaista. Saa näiden kanssa jonkin verran aikaa kulumaan. Minusta sanamagneetit ovat sellaisenaankin kauniita, ja voihan niitä yhdistelemällä saada vaikka uusia ideoitakin.

Mukavaa joulunaikaa ja uutta vuotta! Toivotaan, että ensi vuodesta tulee hyvä. Voidaan ainakin leikkiä jonkinlaista uutta alkua taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti