lauantai 29. heinäkuuta 2017

Eräs iltapäivä


Nomonton - City Critters
 


Kesää voi viettää niinkin, että istuu lahoavassa pihakeinussa lukemassa runoja ukkosen lähestyessä hitaasti etelästä. Kissa vastakkaisella penkillä. Päivä oli tavattoman lämmin, hiostava. Tämä tapahtui eilen. Lukemistona oli Sylvia Plathin runoja, koonnut Ted Hughes. Kuulokkeista soi ambient-musiikkia, parhaillaan raita Nomoton - City Critters, ja siihen etäältä kumahtelevan ukkosen jyrähdykset sekoittuivat kuin osana sävellystä. Lämmin. Pysähtynyt ilma, josta ukkosen läheisyyden olisi tuntenut silmänräpäyksessä ilman äänitehosteitakin. Kissa nukkui tyytyväisenä, vaikka mustat pilvet vyöryivät lähemmäs ja lähemmäs.


Kun vesisade vihdoin alkoi, kissa hakeutui nopeasti sisälle. Minä istuin hetken vielä, isolla vaaleanpunaisella viholla suojasin lainakirjaa, kuulokkeita ja kännykkää kastumasta. Pisarat olivat valtavia ja putosivat voimalla, niin kuin ukkoskuurojen yhteydessä yleensä. Ukkonen oli saapunut aivan kohdalle, salamoi ja paukkui. Mikä lieneekään viehätys sellaisissa luonnonvoimissa? Mikä on niin romanttista sateen kohinassa? Olipa mitä vain, sade oli raikas eikä ukkonen edes rikkonut sähköjä.

Toiseksi alimmassa kuvassa on loppu Sylvia Plathin runosta The Stones, joka on tässä kirjassa sivuilla 14 ja 15.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Epäaktiivinen


Chillstep Mix - 'Reasons'
Epäaktiiviseksi on jälleen blogi valahtanut. Epäaktiivinen olen ollut noin muutenkin, kaiken suhteen. Viimeiset puolivuotta minulle on mielen taka-alalle kerääntynyt aina silloin tällöin asioita, joita pitäisi tehdä, ihan ehdottomasti pitäisi, mutta kun en tahdo. Ja sitten sitä aikaa onkin yhtäkkiä kulunut kuukausi, toinen, kuudes siitä hetkestä, jolloin kyseinen asia piti tehdä. Sitten se alkaa tuntua jo liian myöhäiseltä ja hävettää enää ottaa yhteyttä. 

YTHS on eräs taho, johon piti ottaa yhteyttä, mutta vastuu jäi minulle varata seuraava aika ja miten kävikään. Alkaa tulla pakko eteen tehdä jotain tällekin asialle, jotta selviäisi taas, mistä saan tililleni rahaa. Jokin aika sitten minulle tuli muuten kirje, että opintotukikuukausia tähän tutkintoon on jäljellä peräti kolme. Olen varmaan siitä asti ollut vähintään jonkinasteisessa paniikin tilassa. Raha on minulle tällä hetkellä yksi suurimmista stressin ja ahdistuksen aiheista. Jos siitä ei tarvitsisi murehtia eikä koulusta valmistumisesta, voisin olla jopa ihan kohtuullisen onnellinen. 

Blogin epäaktiivisuuteen liittyen vielä: olen nyt julkaissut ja vastannut niihin pariin kommenttiin, jotka ovat näköjään lojuneet odottamassa hyväksyntää kesäkuun alusta alkaen. Lakkasin jossain vaiheessa lainkaan tarkistamasta odottavia kommentteja, koska ainahan se loota oli tyhjä, eikä bloggerin hallintapaneelissa enää näy saapuneet uudet kommentit. Tiedoksi siis, jos vielä blogiani selailet anonyymi, että kommenttisi on nähty ja arvostettu kovasti <3

Tänäkin päivittämättömyyden aikana olen silloin tällöin saanut inspiraation, että blogiin olisi kyllä kiva postata jotain. Sitten en kuitenkaan ole viitsinyt tehdä asialle mitään. Huomaan kuitenkin, että kirjoittaminen ylipäätään tuntuu kivalta ja ajatusten järjestäminen blogipostauksen muotoon tekee hyvää. Tämä antaa jonkinlaista selkeyttä. Katsotaan siis, miten blogin kanssa jatkossa menee. 

Tällä hetkellä vietän kesää kotosalla, vanhempieni luona. Olen nyt auttanut päivittäin navetalla vuohien hoidossa, äitini kunto kun ei ole ihan entisellään. Äiti lypsää, minä kanniskelen vesiämpäreitä ja heiniä. On ihan mukavaa viettää aikaa enemmän vuohienkin kanssa. Kissat sen sijaan ovat täydellistä seuraa kesäpäivien viettoon ja niitä on ihana kuvata. Puhelin on täynnä kissakuvia, joiden perusteella voi pitkälti kartoittaa ne ajat, jolloin olen ollut kotikotona. Ehkä postaan niitäkin lisää, kunhan saan muutettua kuvia blogiin sopivaan kokoon. Osaisipa itsekin olla yhtä onnellinen kuin kissat.